19.11.1999 arjaworld@gmail.com

Yleisökin jännitää Arjan rinnalla - Istumajärjestys selviää - Kierrokset nousevat - Hengähdystauko - Taivas repeää - Televisiokoettelemus: Enkelin Silmin

Taivas repeää

      Loppukliimaksia enteilee orkesterinjohtaja Gröhnin siirtyminen näkyville. Arja kiittää kaikkia läheisiään aviomiestään, poikaansa, sukulaisiaan. On tullut unohtumattoman päätöksen aika. Mikä on se ase, jolla tunteet laukaustaan?

      Alkusoitosta tunnistetaan, että nyt sitä mennään, enää ei pystytä pidättelemään. Cats-musikaalin "Memory" kajahtaa ilmoille fantastisena esityksenä. Memory on aina odotettu biisi, nyt tunnelataus lavan molemmin puolin on käsinkosketeltavan kiihkeä. Arjasta näkee jotain, jota aiemmin hänestä ei ole nähnyt - katsomossa kylmät hikipisarat irtoavat paidan alla laulun edetessä - sekunnit venyvät. Tärinä on molemminpuolista. Arja saa lauluun uskomattoman latauksen ja purkauksen - lauluun, jota kovinkaan moni ei osaisi yhdistää Arjaan.

      " T o u c h   m e ,   i t ' s   n o t   s o   e a s y   t o   l e a v e   m e ... "  Lataus laukeaa nyt, seitsemän kuukauden jännitys. Arja ottaa tukea polvistaan - yleisö kuohuu - se on siinä - siinä - ihanaa, Arja, ihanaa! Aika tuntuu pysähtyvän, Arja nojailee polviinsa - samoja tunteita näkee ainoastaan pitkänmatkan hiihtokilpailuissa, armottoman kiritaistelun jälkeen. Kyyneleet eivät ole kaukana katsomossaan. Voi tuota tunteiden kuohua - Arja-parka. Tämä on kuin hidastetusta elokuvasta. Yleisö nousee seisomaan, aplodit ovat valtavat - Arja lunastaa kymmenen vuoden ammattilaisuran odotukset. Katsomo huutaa. Areena tärisee.

      " S u r u t t o m a n   s u v e n   l a p s e n   l a i l l a ... "  "Enkelin Silmin" kaikuu hallissa - nyt lauletaan mukana jo täysillä - nyt jo kykenee laulamaan, vaikka paikat vapisevat edelleen. Konsertin vierailijat tulevat kumartamaan yleisölle - suosionosoitukset ovat valtavat. " ... v o i   n ä h d ä   s a t e e l l a   a u r i n g o n ,   v o i   n ä h d ä   s a t e e l l a   a u r i n g o n ! "  Yleisö taputtaa… Lava tyhjenee, ilotulitteet räjähtävät estradilla ja valaisevat Areenan. Illan upea kokoonpano kiittää yleisöä "Rakastuneella naisella".

      Juha-Pekka ja Arjan vanhemmat nousevat lavalle kukkalaitteidensa kanssa. Arja kyynelehtii. Yleisö nousee jälleen seisomaan. Arja on tehnyt jotain, jota ei häneltä tässä iässä kukaan uskaltanut odottaa. Yleisö on liikuttunut, onnittelijoiden jono kasvaa valtavaksi. Kaikki mukana eläneet, tunteita kokeneet haluavat kiittää ja onnitella Arjaa. Ilta on ikimuistoinen. Lahjoja kertyy, tanssipojat kantavat niitä talteen. Kiittäjien joukko ylittää järjestäjiekin odotukset, ja vaikuttaakin siltä, että tilanne riistäytyy käsistä, mutta Arja ei enää yritäkään jatkaa esitystä - mahdollisesti jotain olisi ollut vielä odotettavissa. Tunnelataus on jo purkautunut.

      Arja on kokenut sellaisen tunnepurkauksen, että häntä ihmismassa ei tunnu häiritsevän. Hän on sanoinkuvailemattoman helpottunut, vapautuneempi kuin koskaan. Tämä on ollut kova koettelemus hänelle itselleen. "Tämä on ollut… Kenraaliharjoitukset saatiin loppumaan vasta viisitoista yli kuusi. Ei siitä jäänyt yhtään aikaa rentoutua ja valmistautua." "Mutta nyt voi vihdoin vapautua senkin eestä, se oli siinä, ihanaa." Arja tuntuu olevan aivan hyytelönä, hyvä että jalat kantavat.

      Areena tyhjenee, vapautunutta tunnelmaa löytyy enää VIP-tilaisuudesta, jonne asiaankuuluvat merkkihenkilöt siirtyvät. Hallin käytävät tyhjenevät - Jyväskylän juhlajuna saapuu Pasilan asemalle. Ne, jotka ovat eläneet konsertissa mukana kaikin tuntein, kävelevät epätietoisesti ympäriinsä. Olo on onnellinen ja haikea. Kuinka tästä eteenpäin - koska tästä järkytyksestä oikein toipuu? Toivottavasti ei koskaan! Arja on tehnyt jotain kuolematonta.

Edellinen sivu - Ylös