Arja Koriseva: Kuuntelitko sydäntäs, Warner/WEA 2001, 8573-87685-2

Levykokonaisuuden arvio ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen

Lue myös: Miltä tuntuu totuttelun ja yhden livekeikan jälkeen?

Arja Korisevan uusi levy on tullut markkinoille normaalin mediajulkisuuden kanssa. - Normaalin siinä mielessä, että mitään merkittävää, tavallisesta poikkeavaa, ei ole kuultu tämän levyn vuoksi luoduissa haastatteluissa ja esiintymisissä. Mitään merkittävää ei ole suljettu myöskään levyn valkoisien kansien väliin: jotain sellaista jää kaipaamaan, jolla Arja olisi tuikahtanut edes hetken estääkseen liukumisensa tähtitaivaan kiintotähtiin - niihin, joiden nimiä käytetään ainoastaan kuvaamaan tähtikartan eri alueita.

Vaikka, ja ehkäpä juuri sen vuoksi, levyä on voitu luonnostella jo yli kaksi vuotta, ei itse levykokonaisuudesta jää mitään yhteistä tekijää mieleen - ainakaan positiivisessa mielessä. Tosin levyn kappaleiden yhteisenä tekijänä on sovittaja Veijo Laine, joka on kiitettävästi pystynyt luomaan saman kaltaisista kappaleistakin erityyppisiä sovituksia tasaista linjaa ravistamaan. Ravistusta olisi vain kaivattu enemmän. Olisiko kahdella sovittajalla saatu levylle hieman enemmän särmää - ja mihin on kadonnut Arjan levy-yhtiön vaihdon tuoma tavoite pienestä muutoksesta?

Radiosoitto ei analysoi levykokonaisuutta, vaan yksittäisiä kappaleita. Syntyykin väistämättä sellainen vaikutelma, että levy on luotu korostaen yhtenä tavoitteena Arjan radiosoittoprofiilin korottamista. Valju kokonaisuus tuo mieleen Arjan "Ilta saapuu kaupunkiin" -levyn viime vuosikymmenen alkupuolelta. Tavoitteiden kannalta Arjan olisi kuitenkin pitänyt valita levylle todellinen näkyvä teema - esille nostettu "kantrilevy" olisi todella ollut rohkeampi ja kiinnostavampi teko. Varman päälle on myös valittu levyn nimikappaleen ja sinkkulohkaisujen tyyli - Arjalta olisi toivonut suurempaa riskinottokykyä: toivottua radiohittimenestystä olisi ollut parempi hakea levyn muilla kappaleilla.

Muutamassa laulussa on tunnistettavissa vaikutteita olemassaolevista iskelmähiteistä. Tämä on ikävää, sillä itse kuulun ainakin niihin, joiden mielestä kukin uusi hitti on aina täysin aiemmista poikkeava - markkinat ovat jo tottuneet aiempiin hittirytmeihin ja melodianpätkiin. Arjan innostuksen suomalaista tanssilavakulttuuria kohtaan osoittavat tuttuja lavatanssikappaleita matkivat "Tänä yönä" ja "Lupaat muttet lunasta" - näiden valitseminen keikkaohjelmistoon olisi niin ilmeistä, että Arja varmaan yllättää edes tässä ja jättää sen tekemättä.

Levyä piristää pari onnistunutta rytmillistä poikkeusta, live-keikoilla jo tutuksi tulleet "Sydämessä jos sun" (säv. Mika Toivanen, san. Jiri Nikkinen) ja soundiltaan ja tunnelmaltaan mieleenpainuva "Joonatan" (säv. Esko Koivumies, san. Chrisse Johansson). Chrisse Johanssonille annan tunnustusta hauskasta ja ajatuksia herättävästä sanoituksesta! Tarttuvarytmisen "Sydämessä jos sun" -laulun pilaa sähkökitaraa liikaa korostava sovitus - itse koin laulun kertosäkeen soundin hyvin toimivaksi kalliilla kuulokkeilla, stereokuvan ollessa heikompi ja kuuntelijan halvan laitteiston korostaessa diskanttiääniä Arjan lauluääni peittyy ikävästi - radiosoittoa, tavallisen kansan autokaiuttimia silmällä pitäen tämä on todella ongelma.

STT:n 27.3.2001 haastattelemassa jutussa havaittiin levyn aihepiirin tylsyys. Laulujen nimien samankaltaisuus ja aiheiden perinteisyys ei ole omiaan nostamaan levyltä Arjalle toivottua hittikappaletta - "Sydämeni säästää aion sulle" - "Kuuntelitko sydäntäs" - "Sydämessä jos sun". Levyn aihepiiriin ilmeisen tavoitehakuisesti ympätyn "maitolaiturin" tuo Ari-Jukka Syrjäsen ja Pentti Vanhamäen "Muistojen joki". Mutta yllättäen käännöslaulu "Sylillinen kultaa" (suom. san. Chrisse Johansson) tuo kehiin jälleen Arjalle sopivan aihepiirin naisen rakkaudesta omaan jälkikasvuunsa - tällaisia ihania lauluja kuultiin viimeksi "Rakastunut nainen" -levyllä (1996).

Levypakkauksen graafinen työ on musiikista poiketen mestarillista. Etuvihon sekä takalipukkeen sisältö ja taitto muodostaa parhaalla mahdollisella tavalla pirteän, mutta rauhallisen kokonaisuuden. Kahdeksansivuisen etuvihon sisällön vähentäminen pelkästään Arjan pitkään kiitoskirjoitukseen ja kappaleluetteloon on onnistunut teko: etuvihossa on tarpeellista tilaa lukijan omille ajatuksille.

Arjan uusi valokuvaaja, Numi Nummelin on luonut kuviin unenomaista pirteyttä, tosin ehkä liiaksikin. Esimerkiksi kansikuva on väkinäisen oloinen muuten niin luontevalle Arjalle. Mediassa havaittu arveluttavan lyhyt hame levyn kannessa on onneksi todella huomaamaton, vaikka tarkemmin katsoen hameen pituudessa olisi kyllä tarkistamisen varaa. Unenomaiset kuvat vuorostaan tuovat mukaan sellaista Hollywood-makeutta, jota ei levyllä tarjota kuitenkaan yhdessäkään laulussa.

Arjan ihailijoille voi siis olla pettymys se, että levyn parhaat laulut ovat jo tulleet tutuksi TV-esiintymissä ja live-keikoilla. Kenties vaikutelma levystä on siksi odotettua huonompi. Mutta tämä levy ei tule menestymään huonosti. Siinä ei vaan ole sitä jotain.

Jutun kirjoittaja on helsinkiläinen akateemisesti koulutettu elektroniikka-alan ammattilainen, joka on seurannut Arjan uraa aktiivisesti jo yli kymmenen vuotta. Hän oli kuullut levyn lauluista etukäteen kappaleet "Kuuntelitko sydäntäs", "Sun armoillas oon", "Aamuyö", "Sydämessä jos sun" ja "Joonatan".

Nšet ArjaWordin hienompana, jos hankit uudemman Internet-selaimen!