Arja vuonna 2010

Tarinan taustoja

Kuvitteellinen "lehtiartikkeli" Arjasta vuonna 2010 oli kirjoitelmani Enkelin Silmin lehdessä 4/2001 julistettuun "kirjoituskilpailuun". Kilpailuunhan kutsuttiin kirjoitelmia suurinpiirtein näin:

ANNA MIELIKUVITUKSESI LENTÄÄ ... Kirjoita tarina:

Missä on meidän iki-ihana taiteilijattaremme Arja vuonna 2010 ja mitä hän on siihen mennessä ehtinyt tehdä ?

Julkaisemme mielikuvituksellisimman tarinan seuraavassa Enkelin Silmin -lehdessä ! Kirjoittajien kesken arvotaan palkinto: 2 kpl Arja -kansioita.

Tehtävänanto oli vaikea. Jo pelkästään asioiden esitystapa on vaikea keksiä. Ensimmäisenä tuli mieleen Arjan tekemien asioiden listaaminen. Keksin kuitenkin kirjoittaa teokseni lehtihaastattelun muotoon, sillä tällöin pystyisin sopivan hämärästi mainitsemaan Arjan tekemiä asioita ottamatta aina kovin tiukasti kantaa yksityiskohtiin. Tosin haastatteluun joutuisin keksimään itse Arjan "lausumia" sitaatteja, mutta luotin siihen, että olen kahdessatoista vuodessa sen verran Keski-Suomen tyttöä kuunnellut, että pystyn kirjoittamaan edes joten kuten Arjan suuhun sopivia lauseita.

100 %:sti laskelmoitua tarinointia

Kuvitteellinen lehtijuttuni ei kerro, mitä itse kuvittelen tai uskon Arjan tekevän vuonna 2010. Ajattelin, että kirjoituskilpailussa voisi pärjätä kirjoittamalla kaiken mahdollisimman aurinkoisella tavalla - tavoitteenani oli saada mukaan kaikki se, mitä Arja on kertonut "haaveilevansa" tulevaisuudeltaan. Kenties Arja olisi itse mukana valitsemassa omaa tulevaisuuttansa fanien lähettämien teosten joukosta.

Luin Arjan lehtihaastatteluja parin viime vuoden ajalta ja merkkasin keltaisilla muistilapuilla sellaiset kohdat, joissa oleva asia tai Arjan lausuntatapa oli mielestäni Arjalle tyypillinen. Lopulta kokosin listan näistä asioista, jotka artikkeliin oli saatava keinolla tai toisella mahtumaan.

Näitä harkitusti mukaan työnnettyjä juttuja ovat mm.:

Haastattelu tehdään keväällä. Arja pitää keväästä.
Aurinkoista ja lämmintä.
Etukäteissuunnittelu ja -harkinta. Arja vaikuttaa olevan kuitenkin varsin harkitsevainen.
Välipalana hedelmiä (piti lopulta muuttaa tuoremehuksi).
Vakavista asioista puhuminen. Tämä olikin vaikeaa, sillä artikkeli piti pitää kuitenkin iloisuutta pursuavana!
Lapset ja perhe. Tämä aihehan esiintyy oikeastikin joka ainoassa haastattelussa.
Kolmas lapsi, erityisesti Arjan oma.
Arjan ottolapsi Karla. Kirjoitushetkellä Karla oli kuitenkin Arjalla (ja monella muulla) ajatuksissa päällimmäisenä.
Haastattelu ei saa mennä liian henkilökohtaisiin asioihin.
Arjan pitää mainita kuinka "vihreä" hän oli teatteritöissään Lahdessa ja Turussa.
Lisää teatteritöitä. Arjalla on kuitenkin vaikuttanut olevan jatkuvaa kiinnostusta teatteriestradien suuntaan.
Korkeakoulutason teatterikoulutusta. Arja tuntuu usein mainitsevan, kuinka hän jätti nuorempana hakematta Teatterikorkeakouluun.
Ihmismieli ja psykologia mainitaan joissain haastatteluissa Arjan kiinnostuksen kohteiksi.
Töitä ulkomailla. Arjalla on terve, ainakin ammatillinen, kiinnostus päästä hyödyntämään esiintymistaitojaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Arjan rakas koti Susinimessä pitää saada mainittua.
Tiedämme, että Arjalla on tapana ajaa (järjettömän) pitkiä kotimatkoja vain päästäkseen yöksi kotiin. Arja siis tykkää enemmin olla perheensä kanssa yhdessä kuin (yksin) hotellissa.
Jostain syystä sanontatapa "haastepulla" oli minun pakko saada Arjan repliikkeihin.
Tanssikeikat tuntuvat (onneksemme) kiinnostavan Arjaa vuodesta toiseen.
Suomalaista tanssilavakulttuuria pitää kehua ja kertoa sen elpymisestä.
Oma orkesteri. En sentään nimennyt sitä, saati maininnut mitään soittajien nimiä.
Yleisö ja fanit lisättiin tarinaan kaikkein viimeisenä. Meinasi unohtua minulta, vaikka Arja ei unohda heitä!
Arjan ainutlaatuisen aktiivisen fanitoiminnan pitää kertoa jatkuvan edelleen.
Rauhallisuutta ja kauniita suomalaisia maisemia. Arjan todellisista haastatteluista ilmenee hieman Arjan rakkaus isänmaataan kohtaan.

Myös lausahdus "Voi hyvät hyssykät" piti saada mukaan, mutta sitä ei luontevasti tähän lehtihaastatteluun saanut...

Kuten arvaat, tehtävä ei ollut helppo. Itseasiassa koko tarina kostuu lähes ainoastaan edellä mainituista "hyvistä" asioista. Oli siis varsin vaikeaa saada nämä asiat sidottua luontevasti yhteen haastattelutarinalla. Ylipitkää jaaritteluakaan ei sopinut kirjoittaa. Jouduin siis lukemaan tarinaluonnoksiani useina aamuina työmatkabussissa ja kirjaamaan muistiin parannuskeinoja tarinan sisällön eheyttämiseksi ja lyhentämiseksi.

Jotta tarina olisi ollut edes hieman uskottavamman tuntuinen, piti mukaan saada ainakin yksi "epäonnistuminen". Luonnollisesti epäonnistuminen piti sijoittaa kauas haastatteluhetkestä. Viimeistelyvaiheessa sorvaisin tuoreena mielessämme olevasta Helmut Lotti -yhteistyöstä flopin - "se uran ainoa epäonnistuminen".

Siinä vaiheessa, kun lopulta päätin jäädyttää teokseni, olin korviani myöten täynnä "aurinkoisuutta" ja "Prahaa". Suunnittelemani keinotekoinen "valokuva" Arjasta, johon vihjataan tarinan lopussa, jäi tekemättä. Ajattelin, että mahdollisuudet pitkän kirjoitelmani julkaisemiseen ovat pienet. Kuvaa ei kuitenkaan tarvittaisi ennen kuin vasta seuraavan Enkelin Silmin lehden ilmestymisen jälkeen, kun päätin jo etukäteen julkaista silloin tarinan täydellisenä täällä ArjaWorldissa.

Tosin kuitenkin kävi. Liekö faniporukka ollut talviunilla, vai oliko kirjoitukseni ainoa suoraan julkaistavaan tyyliin kirjoitettu, kun sain lukea tämän suurella työllä tuottamani kirjoitelman Enkelin Silmin lehdestä 1/2002. Kaiken lisäksi lehden sivuille olisi hyvin mahtunut suunnittelemani valokuva Arjasta "vuonna 2010". Oma kirjoitus fanilehdessä on aina tavallaan pettymys - odotin niin kovasti pääseväni lukemaan jonkun toisen näkemyksen Arjasta vuonna 2010. Tämä oma versio tuntui vielä hieman pursuavan korvista ulos.

Manipuloitu valokuva

Valokuvan tein siis vasta nyt. Etsin tuhansien Arja-kuvieni joukosta kokovartalokuvan Arjasta talvivaatteissa (yksi löytyi, onneksi) ja kävin Seurasaaressa kuvaamassa muka satavuotiaan petäjän Ruotsalaisen rannalla. Jotta en olisi joutunut ottamaan kantaa Arjan ulkonäköön 45-vuotiaana, käsittelin "valokuvaa" epäselvemmäksi, eräänlaiseksi piirrokseksi. Lumikin meinaisi ehtiä sulaa kokonaan pois täällä Helsingissä, joten eipä sitä kuvassakaan ole kuin jäällä! Olisi sitä pitänyt vielä vähän olla maassa "kevään ensimmäisenä päivänä"...

Saila ei kertonut arvontapalkinnoiksi luvattujen Arja-kansioiden voittajia. Kuivuikohan kirjoituskilpailu kasaan vähäisen osanottajamäärän vuoksi? - Ainakin huolellisesti tehtynä työ oli melkoinen!

Näet ArjaWordin hienompana, jos hankit uudemman Internet-selaimen!