Arja vuonna 2010

Mukana harvinainen Arja-kuva

Tämä "lehtiartikkeli" on kirjoitelmani Enkelin Silmin lehdessä 4/2001 julistettuun "kirjoituskilpailuun". ArjaWorld tarjoaa sen sinulle alkuperäisessä muodossaan, lisänä ainutlaatuinen "haastattelun yhteydessä otettu valokuva Arjasta vuodelta 2010".

Lue lisää tarinan taustoista

P  A  N  U     T  U  O  M  I  N  E  N


17. maaliskuuta 2010

Arja Koriseva palaa Suomeen

"HALUAN KIIREETTÄ NAUTTIA SIITÄ YMPÄRISTÖSTÄ, MIKÄ ON MINULLE RAKAS."

Kansainvälinen viihdetähtemme Arja Koriseva on menestyksekkäästi luonut uraa ulkomailla. Nyt Arja kertoo uudet suunnitelmansa.

Saavun kuvaajan kanssa heinolalaiseen rantakahvilaan hyvissä ajoin ennen sovittua tapaamisaikaa. Kevättalven auringon kiiltäessä Ruotsalaisen pinnalta suurten lasi-ikkunoiden läpi näen ja oikeastaan kuvittelen kuulevanikin A r j a   K o r i s e v a n  jo istuvan aurinkoisessa reunapöydässä. Arja vastaanottaa meidät iloisesti, vaikka onkin jo odottanut saapumistamme.

- Pyrin suunnittelemaan sen verran huomista, että voin välttyä turhalta kiireeltä. Rauhallinen hetki auringonpaisteessa on ihanaa, pohtii rakastamamme taiteilija ja juo kerralla lasissaan olevan tuoremehun.

Tuntuu siltä kuin olisimme kuvaajan kanssa keskeyttäneet syvällisemmänkin mietiskelyn. Arja kertoo kuitenkin tienneensä jo Helsingistä lähtiessään, että saapuu tapaamiseemme liian aikaisin.

- Mutta pitää varautua yllätyksiin, jotta voi nauttia myös ajamisesta ilman stressiä. Kukaan ei voinut tietää, että juuri tänään olisi kevään ensimmäinen päivä. Nyt kun ajan autolla vähemmän kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, siitäkin on oppinut nauttimaan toisella tavalla.

Tosiaan, muistammehan Arjan kymmenkunta vuotta sitten - suosionsa vakiinnuttanut laulaja piirsi kalenteriinsa lomaviikot ja työviikot selkeästi ennakkoon. Vaikka hän oli ainoastaan jaksoittain näkyvissä julkisuudessa, työpäivinään hän hyödynsi tarkasti jokaisen tunnin.

- Se oli tehokasta. Tosin en silloin huomannut, että totuin työpäivinä kiireiseen rytmiin ja vapaapäivät perheen kanssa kuluivat kuin siivillä, kertoo Arja ja jatkaa heti: "Olen huomannut, että vaikka erottaa työasiat ja vapaa-ajan, ei työpäivinäkään kannata ajaa täysillä kierroksilla. Jos minulla olisi nyt vain pari tuntia aikaa, niin ei siihen kannata sopia puolentoista tunnin haastattelua. Kiireeseen tottuu ja siitä on vaikea päästä pois täydellisesti."

Puheen vuolas virta on kääntynyt vakavampaan suuntaan, vaikka Arjalta ei nykyään vakavuutta odotetakaan. Kymmenkunta vuotta sitten joka lehdessä haettiin sitä "vakavampaa Arjaa". Täysin suotta. Onneksi nyt ymmärretään, että hauskuus ei ole heikkoutta ja pelkkä vakavuus vahvuutta.

Arja naurahtaa miellyttävään tyyliinsä mutta jatkaa vakavana: "Vanhemmiten tuntuu siltä, että aika kuluu entistä nopeammin. Ei ole mitään syytä kiirehtiä sitä lisää työssä, josta pitää. Tosin en tunne itseäni vanhaksi. - Mutta huomaan sen silloin, kun näen lasten leikkivän pihalla keskenään."

Aivan, lapset ovat olleet Arjalle tärkeitä aina. Pihalla leikkivät lapset ovat perheen kaksi tytärtä. Esikoispoika P a t r i k  palaa useimmiten koulureissultaan pimeän jo tultua. Arjan haave "suurperheestä" on tainnut toteutua?

- Kyllä tämä minulle on se suurperhe, josta haaveilin. Olen onnekas, kun sain vielä kokea lapsen varttumisen kolmannen kerran. Tänä vuonna hänkin menee jo ensimmäiselle luokalle, sanoo Arja katsoen ikkunan takana seisovan hongan latvusta syvänruskeilla silmillään.

- Olin jo 38, kun sain kolmannen lapseni. Jo ennen K a r l a n  adoptoimista uskoin, toivoin ja luotin siihen, että onni on vielä myötäinen. Olen todella onnellinen, lapsen saaminen ei ole sellainen asia, josta voisi itse päättää.

Arjan ja P e k k a   K a r m a l a n  perheen keskimmäinen lapsi Karla onkin kolumbialaista syntyperää. Kuinka hän sopeutui keskisuomalaiseen perheeseensä?

- Hän ymmärsi jo nuorena, että hän ei ole koskaan tavannut oikeaa äitiään. Emme ole halunneet tuoda asiaa liikaa esille, eikä hän ole ollut kovin kiinnostunut asiasta. Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi, kun hän kerran kysyi Pekalta huolestuneena, että "Ei kai äitiä enää vaihdeta uudestaan?"

Arja lopettaa äkisti ja katsoo minua suoraan silmiin. On varmaankin syytä palata työasioihin, vaikka rauhallinen tunnelma johdattaa keskustelua leppoisasti.

Olemme kuulleet Arja Korisevan tekemisistä jo yli kaksikymmentä vuotta. Maailma on muuttunut paljon näinä vuosina, mutta niin on muuttunut myös laulaja. Oikeastaan häntä ei enää voisi kutsuakaan laulajaksi, vaan viihdealan monitaituriksi. Muistaako kukaan enää, millainen kiharatukkainen tyttönen hän oli voitettuaan tangolaulukilpailun 1980-luvun lopussa? Kuvankaunis tangokuningatar teki töitä vielä enemmän kuin nykyään, mutta ei yhtä monipuolisesti.

- Teinhän sillä vuosikymmenellä muutakin kuin lauloin. Olin mukana tapahtumissa myös ilman orkesteriani. Aloitin silloin jo televisiotyötkin. Enkä ikinä unohda niitä ensimmäisiä teatterikokemuksiani - menin nöyränä mukaan ilman mitään koulutusta. Olin niin vihreä, että jälkeenpäin ihmetyttää, kun teatterit uskalsivat ottaa minut riskikseen.

Kuten olemme kuulleet, Arjan teatteritaidot ovat karttuneet viime vuosina uusien kokemusten lisäksi myös kouluttautumalla. Hän on viime vuosina opiskellut aktiivisesti EVITA-korkeakoulussa. Esiintyvien Viihdyttäjien ja Taiteilijoiden Avoin Korkeakoulu muodostaa nykyään erilaisen pohjan uraansa aloittaville viihdyttäjille kuin aikaisemmin. Arja on jo useita vuosia kouluttanut alalle pyrkiviä ja jo siellä olevia - ehkäpä juuri Arjan ansiosta viihteen ilmapiiri on avoimempi ja välittömämpi kuin koskaan ennen.

- Ei se ole ollut missään tapauksessa pelkkää antamista. Evitan perustahan on siinä, että siellä kaikki ovat oppilaita ja opettajia, ja ihmisten erilaisuudesta huolimatta pystymme kokoamaan siitä yhdessä todellista koulutusta. Minä olen saanut opiskeltua nuoruudessani haaveilemaani teatterialaa korkeakoulutasolla, vaikka jätin hakematta aikoinaan teatterikorkeakouluun, paljastaa Arja ja jatkaa samaan hengenvetoon innostuneesti: "Myös psykologia on kiinnostanut minua aina. Vaikka pidin itseäni hyvänä ihmistuntijana, en arvannut, miten moninaisia olemme. Ilokseni olen päässyt perehtymään myös näihin asioihin."

Töitä Arja Korisevalla on riittänyt myös Evitan ohella. Tänä aamuna hän palasi työmatkalta Prahasta, jossa hän oli ollut kuukauden ajan esiintymässä ja kouluttamassa. Kuinka ulkomaankeikat sopivat perhekeskeisen ihmisen elämään?

- Ei yhdessä olo katso paikkaa. Pekka ja lapset olivat luonani Prahassa pari viikkoa talviloman aikaan. On onni, että etäisyydet ovat Euroopassakin näin pieniä. Pystyin halutessani lähteä vapaapäiviksi kotiin Susinimeen viettämään talvista viikonloppua rakkaisiin maisemiin!

Onko se sitten koti, jos elää perheensä kanssa vieraassa kaupungissa muutaman viikon tai kuukauden? Eikö se tuo kuitenkin ennemmin mieleen hotellielämän?

- Kävin Prahassa esiintymässä jo useita kertoja. Siksi oikeastaan rakensimme sinne toisen kotimme, jonkinlaisen kesämökin ja työkämpän välimuodon. Lapsetkin tykkäsivät näistä "mökkimatkoista", kiittelee Arja ja huokaisee: "Tosin aina se on myös mukavaa palata Susiniemeen takaisin. Se on kuitenkin se paikka, jossa lapset voivat leikkiä vapaasti ja ovat aina leikkineetkin."

Kansainvälistä menestystä on povattu Arjalle jo kaikki nämä vuodet. Nyt sitä on tullut, mutta laulamisen osalta nimenomaan musiikkiteatterin puolelta. Missä vaiheessa huomasit teatteripuolen mahdollisuudet Euroopassa?

- Itse asiassa ulkomaanjutut olivat muutaman vuoden jäissä sen jälkeen, kun vuosikymmenen alussa kokeilimme menestymismahdollisuuksia Euroopan musiikkimarkkinoilla. Se projekti ei ottanut tulta ja sieltä piti vetäytyä hieman häntä koipien välissä. Päätin laittaa itseni sataprosenttisesti likoon, kun seuraava hyvä tilaisuus tulee, kertoo Arja uransa ehkä ainoasta "epäonnistumisesta".

- Teatterityössä on omat haasteensa ja pidän niistä. Pelkästään vieraasta esityskielestä ja kulttuurista muodostuu kokonaisuus, eräänlainen haastepulla. Onneksi musiikkiteatterissa ei niin paljoa haittaa, ettei englanti ole äidinkieleni.

Kuluneena talvena Arja on ollut muutaman viikon esiintymismatkoilla Prahassa. Eikö mieli tee musiikkiteatterin ja koulutuksen sijaan jo vanhan leipätyön, tanssilavojen, pariin?

- Talvisin aktiivisia tanssipaikkoja on taas ihanan runsaasti ja eurooppalainen tunnelma on aina erilainen täällä Koti-Suomessa kuin Tšekissä. En halua missään tapauksessa olla poissa täältä kovin pitkään, kertoo kansainvälistynyt viihdyttäjämme.

Tunnelma pöydässämme on lämmin, eikä pelkästään kirkkaasti paistavan kevätauringon vuoksi. Aika on kulunut huomaamatta iloisissa tunnelmissa. Mitä suunnitelmia Arja Korisevalla on sitten tulevaisuuden suhteen? En ehdi itse asiassa kysyä sitä, kun Arja jo kertoo mietteitään:

- Keväällä lähden taas erittäin mielelläni kiertämään kesälavoja orkesterini kanssa. On onni, että voin nytkin palata työhön, jota rakastan. Itse asiassa se on varsin ihana työ - tanssilavoilla vallitseva lämmin ilmapiiri on ainutlaatuinen koko maanosassa. Aionkin keskittyä nyt nimenomaan näihin tanssikeikkoihin. Keikkamatkat ovat melko lyhyitä siihen verrattuna, miten pitkiä matkoja tämä yhdistyminen on tuonut ihmisten päivittäiseen kanssakäymiseen.

Arja suuntaa siis kaikkien meidän iloksi tutuille tanssikeikoille Suomessa, joista hänellä on kunnioitettava kokemus. Onko Arja huomannut yleisössään muutoksia esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana?

- Suurta muutostahan ei tanssiyleisössä ole tapahtunut sitten vuosikymmenen alun. Silloin havaitsin selvästi, että lavatansseista tuli kaikkien ikäryhmien ajanvietettä. Tanssien suosio on nyt lisääntynyt myös suurissa kaupungeissa. Ihmiset tuntuvat hakeutuvan enemmän tällaisen kotimaisen ajanvietteen pariin. Ilokseni näen yleisön joukossa aina tuttuja kasvoja, jopa urani alkuajoilta. On jännittävää nähdä, kuinka tutut ihmiset ja fanit ovat muuttuneet vuosien saatossa.

Arja Korisevalla onkin ollut aina aktiivista fanitoimintaa. Ehkäpä juuri tämän vuoksi hän on ainutlaatuisella tavalla onnistunut pitämään itsensä lähellä yleisöä ja suosionsa korkealla - tavalla, josta viihdetaiteilija voi olla ylpeä.

Näin siis kotimaan tanssilavoilla, mutta näin haastattelun lopuksi on kiinnostavaa tietää, kuulemmeko kenties lisää Arjan kansainvälisestä teatterimenestyksestä?

- Nämä ulkomaantyöt ovat olleet vain yksittäisiä kokonaisuuksia, enkä ole halunnut sitoa itseäni mihinkään. Elän tätä päivää enkä tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, sanoo Arja naurahtaen ja jatkaa samaan hengenvetoon: "Suomessa on kuitenkin jotain ainutlaatuista. Mielelläni uhraan muutaman euron siihen, että voimme perheemme kanssa KIIREETTÄ nauttia siitä ympäristöstä ja kodista, mikä on minulle rakas."

Kuvaaja lähtee Arjan kanssa ulos ikuistamaan sitä ihastuttavaa iloisuutta josta Arjan hyvin tunnemme. Vakavuutta saa kuvissa edustaa iltapäivän auringossa hohtava suomalainen satavuotias petäjä.

Ylös 


Näet ArjaWordin hienompana, jos hankit uudemman Internet-selaimen!