Saavun kuvaajan kanssa heinolalaiseen rantakahvilaan hyvissä
ajoin ennen sovittua tapaamisaikaa. Kevättalven auringon
kiiltäessä Ruotsalaisen pinnalta suurten lasi-ikkunoiden
läpi näen ja oikeastaan kuvittelen kuulevanikin A r j a
K o r i s e v a n jo istuvan aurinkoisessa reunapöydässä.
Arja vastaanottaa meidät iloisesti, vaikka onkin jo odottanut
saapumistamme.
- Pyrin suunnittelemaan sen verran huomista, että voin
välttyä turhalta kiireeltä. Rauhallinen hetki
auringonpaisteessa on ihanaa, pohtii rakastamamme taiteilija
ja juo kerralla lasissaan olevan tuoremehun.
Tuntuu siltä kuin olisimme kuvaajan kanssa keskeyttäneet
syvällisemmänkin mietiskelyn. Arja kertoo kuitenkin
tienneensä jo Helsingistä lähtiessään,
että saapuu tapaamiseemme liian aikaisin.
- Mutta pitää varautua yllätyksiin, jotta voi
nauttia myös ajamisesta ilman stressiä. Kukaan ei voinut
tietää, että juuri tänään olisi
kevään ensimmäinen päivä. Nyt kun ajan
autolla vähemmän kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten,
siitäkin on oppinut nauttimaan toisella tavalla.
Tosiaan, muistammehan Arjan kymmenkunta vuotta sitten - suosionsa
vakiinnuttanut laulaja piirsi kalenteriinsa lomaviikot ja työviikot
selkeästi ennakkoon. Vaikka hän oli ainoastaan jaksoittain
näkyvissä julkisuudessa, työpäivinään
hän hyödynsi tarkasti jokaisen tunnin.
- Se oli tehokasta. Tosin en silloin huomannut, että
totuin työpäivinä kiireiseen rytmiin ja vapaapäivät
perheen kanssa kuluivat kuin siivillä, kertoo Arja ja jatkaa
heti: "Olen huomannut, että vaikka erottaa työasiat
ja vapaa-ajan, ei työpäivinäkään kannata
ajaa täysillä kierroksilla. Jos minulla olisi nyt vain
pari tuntia aikaa, niin ei siihen kannata sopia puolentoista
tunnin haastattelua. Kiireeseen tottuu ja siitä on vaikea
päästä pois täydellisesti."
Puheen vuolas virta on kääntynyt vakavampaan suuntaan,
vaikka Arjalta ei nykyään vakavuutta odotetakaan. Kymmenkunta
vuotta sitten joka lehdessä haettiin sitä "vakavampaa
Arjaa". Täysin suotta. Onneksi nyt ymmärretään,
että hauskuus ei ole heikkoutta ja pelkkä vakavuus
vahvuutta.
Arja naurahtaa miellyttävään tyyliinsä
mutta jatkaa vakavana: "Vanhemmiten tuntuu siltä, että
aika kuluu entistä nopeammin. Ei ole mitään syytä
kiirehtiä sitä lisää työssä, josta
pitää. Tosin en tunne itseäni vanhaksi. - Mutta
huomaan sen silloin, kun näen lasten leikkivän pihalla
keskenään."
Aivan, lapset ovat olleet Arjalle tärkeitä aina.
Pihalla leikkivät lapset ovat perheen kaksi tytärtä.
Esikoispoika P a t r i k palaa useimmiten koulureissultaan pimeän
jo tultua. Arjan haave "suurperheestä" on tainnut
toteutua?
- Kyllä tämä minulle on se suurperhe, josta
haaveilin. Olen onnekas, kun sain vielä kokea lapsen varttumisen
kolmannen kerran. Tänä vuonna hänkin menee jo
ensimmäiselle luokalle, sanoo Arja katsoen ikkunan takana
seisovan hongan latvusta syvänruskeilla silmillään.
- Olin jo 38, kun sain kolmannen lapseni. Jo ennen K a r l a n
adoptoimista uskoin, toivoin ja luotin siihen, että onni
on vielä myötäinen. Olen todella onnellinen, lapsen
saaminen ei ole sellainen asia, josta voisi itse päättää.
Arjan ja P e k k a K a r m a l a n perheen keskimmäinen lapsi Karla
onkin kolumbialaista syntyperää. Kuinka hän sopeutui
keskisuomalaiseen perheeseensä?
- Hän ymmärsi jo nuorena, että hän ei
ole koskaan tavannut oikeaa äitiään. Emme ole
halunneet tuoda asiaa liikaa esille, eikä hän ole ollut
kovin kiinnostunut asiasta. Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi,
kun hän kerran kysyi Pekalta huolestuneena, että "Ei
kai äitiä enää vaihdeta uudestaan?"
Arja lopettaa äkisti ja katsoo minua suoraan silmiin.
On varmaankin syytä palata työasioihin, vaikka rauhallinen
tunnelma johdattaa keskustelua leppoisasti.
Olemme kuulleet Arja Korisevan tekemisistä jo yli kaksikymmentä
vuotta. Maailma on muuttunut paljon näinä vuosina,
mutta niin on muuttunut myös laulaja. Oikeastaan häntä
ei enää voisi kutsuakaan laulajaksi, vaan viihdealan
monitaituriksi. Muistaako kukaan enää, millainen kiharatukkainen
tyttönen hän oli voitettuaan tangolaulukilpailun 1980-luvun
lopussa? Kuvankaunis tangokuningatar teki töitä vielä
enemmän kuin nykyään, mutta ei yhtä monipuolisesti.
- Teinhän sillä vuosikymmenellä muutakin kuin
lauloin. Olin mukana tapahtumissa myös ilman orkesteriani.
Aloitin silloin jo televisiotyötkin. Enkä ikinä
unohda niitä ensimmäisiä teatterikokemuksiani
- menin nöyränä mukaan ilman mitään
koulutusta. Olin niin vihreä, että jälkeenpäin
ihmetyttää, kun teatterit uskalsivat ottaa minut riskikseen.
Kuten olemme kuulleet, Arjan teatteritaidot ovat karttuneet
viime vuosina uusien kokemusten lisäksi myös kouluttautumalla.
Hän on viime vuosina opiskellut aktiivisesti EVITA-korkeakoulussa.
Esiintyvien Viihdyttäjien ja Taiteilijoiden Avoin Korkeakoulu
muodostaa nykyään erilaisen pohjan uraansa aloittaville
viihdyttäjille kuin aikaisemmin. Arja on jo useita vuosia
kouluttanut alalle pyrkiviä ja jo siellä olevia - ehkäpä
juuri Arjan ansiosta viihteen ilmapiiri on avoimempi ja välittömämpi
kuin koskaan ennen.
- Ei se ole ollut missään tapauksessa pelkkää
antamista. Evitan perustahan on siinä, että siellä
kaikki ovat oppilaita ja opettajia, ja ihmisten erilaisuudesta
huolimatta pystymme kokoamaan siitä yhdessä todellista
koulutusta. Minä olen saanut opiskeltua nuoruudessani haaveilemaani
teatterialaa korkeakoulutasolla, vaikka jätin hakematta
aikoinaan teatterikorkeakouluun, paljastaa Arja ja jatkaa samaan
hengenvetoon innostuneesti: "Myös psykologia on kiinnostanut
minua aina. Vaikka pidin itseäni hyvänä ihmistuntijana,
en arvannut, miten moninaisia olemme. Ilokseni olen päässyt
perehtymään myös näihin asioihin."
Töitä Arja Korisevalla on riittänyt myös
Evitan ohella. Tänä aamuna hän palasi työmatkalta
Prahasta, jossa hän oli ollut kuukauden ajan esiintymässä
ja kouluttamassa. Kuinka ulkomaankeikat sopivat perhekeskeisen
ihmisen elämään?
|
- Ei yhdessä olo katso paikkaa. Pekka ja lapset olivat
luonani Prahassa pari viikkoa talviloman aikaan. On onni, että
etäisyydet ovat Euroopassakin näin pieniä. Pystyin
halutessani lähteä vapaapäiviksi kotiin Susinimeen
viettämään talvista viikonloppua rakkaisiin maisemiin!
Onko se sitten koti, jos elää perheensä kanssa
vieraassa kaupungissa muutaman viikon tai kuukauden? Eikö
se tuo kuitenkin ennemmin mieleen hotellielämän?
- Kävin Prahassa esiintymässä jo useita kertoja.
Siksi oikeastaan rakensimme sinne toisen kotimme, jonkinlaisen
kesämökin ja työkämpän välimuodon.
Lapsetkin tykkäsivät näistä "mökkimatkoista",
kiittelee Arja ja huokaisee: "Tosin aina se on myös
mukavaa palata Susiniemeen takaisin. Se on kuitenkin se paikka,
jossa lapset voivat leikkiä vapaasti ja ovat aina leikkineetkin."
Kansainvälistä menestystä on povattu Arjalle
jo kaikki nämä vuodet. Nyt sitä on tullut, mutta
laulamisen osalta nimenomaan musiikkiteatterin puolelta. Missä
vaiheessa huomasit teatteripuolen mahdollisuudet Euroopassa?
- Itse asiassa ulkomaanjutut olivat muutaman vuoden jäissä
sen jälkeen, kun vuosikymmenen alussa kokeilimme menestymismahdollisuuksia
Euroopan musiikkimarkkinoilla. Se projekti ei ottanut tulta ja
sieltä piti vetäytyä hieman häntä koipien
välissä. Päätin laittaa itseni sataprosenttisesti
likoon, kun seuraava hyvä tilaisuus tulee, kertoo Arja uransa
ehkä ainoasta "epäonnistumisesta".
- Teatterityössä on omat haasteensa ja pidän
niistä. Pelkästään vieraasta esityskielestä
ja kulttuurista muodostuu kokonaisuus, eräänlainen
haastepulla. Onneksi musiikkiteatterissa ei niin paljoa haittaa,
ettei englanti ole äidinkieleni.
Kuluneena talvena Arja on ollut muutaman viikon esiintymismatkoilla
Prahassa. Eikö mieli tee musiikkiteatterin ja koulutuksen
sijaan jo vanhan leipätyön, tanssilavojen, pariin?
- Talvisin aktiivisia tanssipaikkoja on taas ihanan runsaasti
ja eurooppalainen tunnelma on aina erilainen täällä
Koti-Suomessa kuin Tšekissä. En halua missään
tapauksessa olla poissa täältä kovin pitkään,
kertoo kansainvälistynyt viihdyttäjämme.
Tunnelma pöydässämme on lämmin, eikä
pelkästään kirkkaasti paistavan kevätauringon
vuoksi. Aika on kulunut huomaamatta iloisissa tunnelmissa. Mitä
suunnitelmia Arja Korisevalla on sitten tulevaisuuden suhteen?
En ehdi itse asiassa kysyä sitä, kun Arja jo kertoo
mietteitään:
- Keväällä lähden taas erittäin mielelläni
kiertämään kesälavoja orkesterini kanssa.
On onni, että voin nytkin palata työhön, jota
rakastan. Itse asiassa se on varsin ihana työ - tanssilavoilla
vallitseva lämmin ilmapiiri on ainutlaatuinen koko maanosassa.
Aionkin keskittyä nyt nimenomaan näihin tanssikeikkoihin.
Keikkamatkat ovat melko lyhyitä siihen verrattuna, miten
pitkiä matkoja tämä yhdistyminen on tuonut ihmisten
päivittäiseen kanssakäymiseen.
Arja suuntaa siis kaikkien meidän iloksi tutuille tanssikeikoille
Suomessa, joista hänellä on kunnioitettava kokemus.
Onko Arja huomannut yleisössään muutoksia esimerkiksi
viimeisen kymmenen vuoden aikana?
- Suurta muutostahan ei tanssiyleisössä ole tapahtunut
sitten vuosikymmenen alun. Silloin havaitsin selvästi, että
lavatansseista tuli kaikkien ikäryhmien ajanvietettä.
Tanssien suosio on nyt lisääntynyt myös suurissa
kaupungeissa. Ihmiset tuntuvat hakeutuvan enemmän tällaisen
kotimaisen ajanvietteen pariin. Ilokseni näen yleisön
joukossa aina tuttuja kasvoja, jopa urani alkuajoilta. On jännittävää
nähdä, kuinka tutut ihmiset ja fanit ovat muuttuneet
vuosien saatossa.
Arja Korisevalla onkin ollut aina aktiivista fanitoimintaa.
Ehkäpä juuri tämän vuoksi hän on ainutlaatuisella
tavalla onnistunut pitämään itsensä lähellä
yleisöä ja suosionsa korkealla - tavalla, josta viihdetaiteilija
voi olla ylpeä.
Näin siis kotimaan tanssilavoilla, mutta näin haastattelun
lopuksi on kiinnostavaa tietää, kuulemmeko kenties
lisää Arjan kansainvälisestä teatterimenestyksestä?
- Nämä ulkomaantyöt ovat olleet vain yksittäisiä
kokonaisuuksia, enkä ole halunnut sitoa itseäni mihinkään.
Elän tätä päivää enkä tiedä,
mitä huominen tuo tullessaan, sanoo Arja naurahtaen ja jatkaa
samaan hengenvetoon: "Suomessa on kuitenkin jotain ainutlaatuista.
Mielelläni uhraan muutaman euron siihen, että voimme
perheemme kanssa KIIREETTÄ nauttia siitä ympäristöstä
ja kodista, mikä on minulle rakas."
Kuvaaja lähtee Arjan kanssa ulos ikuistamaan sitä
ihastuttavaa iloisuutta josta Arjan hyvin tunnemme. Vakavuutta
saa kuvissa edustaa iltapäivän auringossa hohtava suomalainen
satavuotias petäjä.
|