14.10.2003 arjaworld@gmail.com
|
|
|
14.10.2003 arjaworld@gmail.com |
Arjan
kertoman mukaan tämä uunituore levy "Nauran ja rakastan" on
poikkeuksellinen, sillä levyn lauluja on esitetty tanssikeikoilla
jo
kuluneen kesän aikana. Yleisö on siten saanut kertoa
mielipiteensä jo
etukäteen ja näin on varmistuttu, että "levyllä on
todella
tanssittavaa musiikkia". No, ilmeisesti tuotantoryhmä oli
onnistunut
valitsemaan laulujensa joukosta kokeiltavaksi juuri ne laulut, joista
yleisö myös tykkäsi - ainakaan yhtäkään
julkisesti soitettua laulua ei
levyltä pois jätetty. Vaikutelmaksi jäi, että
näissä vaaleissa
voittajalaulut olivat valittu jo ennen
äänestystä, aitoon afrikkalaiseen tapaan. Liekö
kyseessä ollutkin vain kesän kestänyt mainoskampanja?
No, muuta afrikkalaista "Nauran ja rakastan" -levyllä ei olekaan, sillä musiikki on juuri sitä mitä luvattiin, eli kevyttä ja tanssittavaa lavaiskelmää. Levyille voi keksiä toinen toistaan merkityksettömämpiä nimiä, mutta tällä kertaa Arja itse on kuulemma vaikuttanut siihen, että levyn nimi ja artisti ovat hyvin linjassa keskenään. "Nauran ja rakastan" -levy on helppo yhdistää Arjaan. Onkin todennäköistä, että tämä levy on yksi niitä harvoja Arjan levyjä, joka muistetaan nimeltä vielä vuosienkin päästä. Sääli, että Arja vasta nyt hyödyntää kuuluisan iloisuutensa markkinoinnissaan, pilke silmäkulmassa.
Arjan uusi levy-yhtiö Magnum Music ja tuottaja Kalevi Puonti hoiti ennakkohehkutuksen oikein, toisin kuin edellinen levy-yhtiö kaksi ja puoli vuotta sitten, jolloin "Kuuntelitko sydäntäs" -levy oli pettymys suurten lupausten vuoksi. Nimimerkillä "KaleMGM" Arja-fanienkin joukkoon soluttautunut Puonti onnistui voittamaan nuorten luottamuksen ja nostamaan ainakin fanipiirien ennakko-odotukset korkealle, mutta ei liian korkealle. Puonti lupasi paluuta vanhaan tanssilavapoppiin, ja tämä mies lunasti nämä odotukset. Uskomaton suoritus - tosin fanien levynjulkistamiskokoontumisajoissa esittäytynyt tuottajamies osoittautuikin reilusti olettamaani nuoremmaksi.
| 1. |
Uudet tähdet (säv. Jukka Karppinen, san. Kalevi Puonti, sov. Jarmo Tinkala) |
Tämä reipas ralli ensiesitettiin kesäkuun lopussa Korian Kallioniemen
lavalla. Tarkalleen Arjalle räätälöity sanoitus. Vaikea uskoa, että
Puonti olisi tämän sanoittanut. (Arjakin muisti vielä kesällä Saanan tämän
sanoittajaksi.) Kannattaa katsoa vuoden 1999 Arja-dokumentti, niin
tarina aukeaa paremmin! Nimi muodossa "Uusiin tähtiin" olisi ollut
paljon parempi. |
| 2. |
Kotimaamme (säv. Kari Litmanen, san. Turkka Mali, sov. Jarmo Tinkala) |
Koko
kesän "Nauran ja rakastan" -yliannoksen jälkeen
tämäkin Litmasen menevä tanssikappale
kuulostaa ihan samalta. Turkka Malin sanoituskin on normaalia
väkinäistä Malia. Kertosäkeen melodia on kooste
liiankin tutuista
sävelkuluista - "mitäs laulua tämä kohta muistuttaa
- entä tämä?" |
| 3. |
Voitko vain unohtaa? (säv. Jukka Karppinen, san. Kalevi Puonti, sov. Jarmo Tinkala) |
Tämä hieno tango ei turhaan ole ollut suursuosiossa jo Tangomarkkinoista (tai Korian ensi-illasta) asti. Hieno Arjan äänelle sopiva tango, eikä ole liian raskas tälle levylle, vaikka onkin tango. Tango, jota voi kuunnella huvin vuoksi! |
| 4. |
Jos sinut kohtaisin (säv. Jukka Karppinen, san. Saana, sov. Petri Pyykkönen) |
Karppisen hieno sävellys pelastaa tämän levyn ensimmäisen hitaamman tanssikappaleen. Pitkä intro, Arjaa saa odottaa 50 sekuntia, tosin loppu on vastaavasti lyhyt ja dramaattinen. |
| 5. |
Nauran ja rakastan (säv. Kari Litmanen, san. Jiri Nikkinen, sov. Jarmo Tinkala) |
Perustanssihömppää. Tätä levyn nimilaulua on käytetty kesän ajan levyn lobbaamiseen ja siksi tästä laulusta on hohto (osittain suotta) kadonnut. Toisaalta, tässä laulussa ei todellakaan ole mitään ihmeitä. Yliturvallinen ennakkosinkkuvalinta - taas - valitettavasti. |
| 6. |
Tämä yö (säv. Timo Forström, san. Kalevi Puonti, sov. Jarmo Tinkala) |
Tänä yönä? Kertosäkeessä "tänä yönä" esiintyy useammin kuin "tämä yö". Onneksi muuta yhteyttä Arjan edellisen levyn lauluun ei ole. Kiva cha-cha, eli levyn "pakollinen" lattari. Puonnin kuvaileva tarina vie kuulijan keskelle iltatunnelmaa. |
| 7. |
Jos rakkaus puuttuu (säv. ja san. Kalevi Puonti, sov. Kari Lamervo) |
Kalevin
oma tango ei ole ihan osunut kohdalleen tähän kokonaisuuteen. Levyn
vaikein & raskain kappale. Sääli sanoa, että arvokas tango on
jäänyt orvoksi kepeiden laulujen keskelle. |
| 8. |
Mene vain (säv. Jukka Karppinen, san. Saana, sov. Petri Pyykkönen) |
Levyn
hienoin balladi. Jukka (jonka Arja esitteli levynjulkistustanssien
lopussa) on pätevä jätkä. Tätä kuuntelee
mielellään, vaikka hitaita yleensä karsastaisikin. Arja
käyttää ääntään
erinomaisen dramaattisesti, varsinkin lopussa, hyvä! |
| 9. |
Shampanjataivas (säv. Jukka Karppinen, san. Kalevi Puonti, sov. Jarmo Tinkala) |
Tätä laulua ei kuultu enää Korian ensi-illan jälkeen uudelleen. Onneksi se tuli kuitenkin levylle - kukaan ei enää muistanut, että tämä onkin hyvä biisi - levyn kolmen parhaan joukossa! Arjan lämmin ääni on parhaimmillaan tässä sovituksessa. "Shampanjataivas"... ei tätä siirappia voi tosin ajatuksella kuunnella: siispä kytke aivot pois päältä ja ime laulusta iloista mieltä sen enempää ajattelematta. |
| 10. |
Kauan (säv. Jasse Varpama, san. Virve Rosti, sov. Jarmo Tinkala) |
Liian
kauan. Kauniin valssin pilaa monen muunkin mielestä todella jankkaava
sanoitus. Sanoituksen tyyli on varmaan hieno, mutta silti
kertosäkeeseen olisi pitänyt keksiä muitakin sanoja kuin "kauan". 21 kertaa
"kauan" on yhtä kuin "ikuisuus". Ikuisuus tätä onkin jo keikoilla kuunneltu... |
| 11. |
Syyssuukkoja (säv. Kari Lamervo, san. Kalevi Puonti, sov. Kari Lamervo) |
Samppanjaa täälläkin. Reipas rytmi ja Puonnin "typerät" sanat nostavat tämän laulun yhdeksi suosikeistani, vaikka tämä ei ensimmäisellä kuuntelukerralla minua puhutellutkaan. Tosin jo levyn (Puonnin) kolmas yöstä ja toinen sampanjasta kertova sanoitus... Älä yritä kuunnella ajatuksella. |
| 12. |
Tää tunne meille jää (säv. ja san. Jasse Varpama, sov. Petri Pyykkönen - Risto Lunkka) |
Levyn
tunnelmallinen lopetus pianon ja sellon säestyksellä. Kuulostaa
erilaiselta, mutta silti tämä sopii tälle levylle. Radio Iskelmässä
Arja toivoi saavansa tämän keikkaohjelmistoonsa viimeiseksi hitaaksi.
Kannatetaan - eikä yhtään lisää soittimia keikkasovitukseen! |
Levyn musiikki on siis tanssilavoille
ja radio Iskelmään sopivaa, aivotonta musiikkia ilman
vaikeita knoppeja. Mukaan on tungettu peruslavapopin lisäksi
hidas valssi, cha-cha ja peräti kaksi tangoa. Jo
Tangomarkkinoiden aikaan menetyksellisenä singlenä julkaistu
tango
"Voitko vain unohtaa?" on tangoksi helppo purtava, eikä se siten
sodi levyn linjaa vastaan.
Kokonaisuus on jopa yksitoikkoinen samankaltaisine kappaleineen, mutta ainakaan minua se ei haittaa: pidän juuri tällaisista nopeista helpporytmisistä kappaleista, joita on helppo kuunnella. Tarvittaessa Jukka Karppisen upeisiin melodioihin ja Puonnin käsittämättömiin tunnelmallisiin kielikuviin pystyy uppoutumaan ajatuksellakin - tosin en suosittele sitä, sillä levy toimii paremmin, kun asettaa aivot lepotilaan ja päästää sanat toisesta korvasta ulos.
Mukana levyllä on Arja-faneille tuttuja muusikoita, mm. Veijo Laine, Pemo Ojala, sekä "Hyvät naiset ja herrat... Jukka Tiirikainen, Johanna Aarnio ja Mervi Hiltunen!"
Levyn taiteellisin osuus ei siis löydy musiikista (onneksi), vaan kotelosta. Se on erottuva, mutta arvokkaan tyylikäs. Jos todella pitää paikkansa, että Arjan assistentti Milla Kähkösellä (todella hurmaava persoona hänkin) on ollut ratkaisevat sormensa pelissä tuotteen ulkoasun suhteen, niin Milla voi keikkamyynnin menestysten lisäksi ottaa sulan hattuunsa osasta uuden levyn myyntiä: jo on kumma, jos tätä levyä ei ostella jo kannenkin perusteella! Levymyynnistä puhuttaessa ei tietenkään saa unohtaa Arjan fan clubin hoitajaa FM Anna Ahosta, joka pystyy myymään 13 levyä kymmenen hinnalla jopa Arjalle itselleen.
Tyylikkään kuvituksen lisäksi levykotelossa on painostettu muutenkin näyttävyyteen. Kotelo on miellyttävän tuntuinen, pahvinen StoraEnson DBS-kotelo. (DBS ei kuitenkaan ole "uusi juttu", sillä Kitkerien Neitsyiden viime keväinen DBS-kotelo esiteltiin maan suurimmassa päivälehdessäkin. Arjan kotelon ulkoasu kiiltävine kuvineen on tosin huomattavasti upeampi.) Levyn lisäksi kotelon sisällä on 12-sivuinen vihkonen, jossa on mm. Arjan kiitokset, laulujen sanoja ja ns. normaali määrä pianovirheitä.Sääli, että StoraEnsolta on jäänyt pahvikotelon suunnittelu kesken: Nykyisellään se voi jopa naarmuttaa levyä, toisin kuin perinteinen muovikotelo, ja naarmuilta suojaaminen on mielestäni kuitenkin CD-kotelon tärkein tehtävä. Kaikkein naurettavinta on kuitenkin se, että Arjan levy on pakattu kaupoissa ohuen muovikalvon sisään (vaikka muut DBS-kotelot eivät ole). Ei pahvikotelo tarvitse suojamuovia - perinteinen muovinen CD-kotelo sen muovin tarvitsisi! Vai oletko joskus saanut ostettua CD-levyn siistissä naarmuttomassa muovikotelossa?
"Nauran ja rakastan" on juuri sen verran onnistunut tuotos, että voisi säälistä sallia Aikun ja Kalen yrittää uudelleen. Kunhan eivät sitten keksisi mitään liian "hienoa" ja "vaikeaa" juonta seuraavalle levylle. Mutta samaakaan ei voi tehdä uudelleen - niin aivottomia kuulijat eivät sentään ole.
Ihan
kiva levy. Kannattaa ostaa. (Jo pelkästään kansikuvan vuoksi.) Jos
vielä lisäksi pidät Arjasta eniten juuri aitona iloisena "Arjana", niin tämän levyn
hankkiminen on pakollista. Mitään taiteellista syvyyttä ei levyllä ole, mutta vähät siitä.Artikkelin kirjoittaja on Arjan musiikkia 13 vuotta seurannut helsinkiläinen mies, joka rullaluistelee aina kun Arjan keikoilta ehtii.