28.3.1999 arjaworld@gmail.com

28. maaliskuuta 1999

ARJA KORISEVA 10 VUOTTA ENKELIN SILMIN

Tilkkutäkkimäinen muistoja herättävä juhlakonsertti

Arja Korisevan voitosta Seinäjoen Tangomarkkinoilla on nyt kulunut jo kymmenen vuotta. Jokaisella kymmenen vuotta maan tanssilavoja kiertäneellä taiteilijalla ei ole rahkeita järjestää juhlakonserttia. Arja Korisevalla syytä konserttikiertueeseen kuitenkin on. Harva on näinä vuosina välttynyt kuulemasta tästä Fortuna-orkesterinsa kanssa kiertävästä pirteästä ja monitaitoisesta laulajasta.

      Lahden konserttitalo ei antanut oikeutta ARJA KORISEVAN 10-vuotisjuhlakonsertille. Konserttikokemusta häiritsivät monet seikat, vaikka yritys esiintyjillä ja tekniikan väellä oli kova. On turha epäillä, etteikö kyseinen kiertue pysty hyvin täyttämään isoja estradeja suurissa konserttitaloissa, rahkeita tiimillä on vaikka mihin. Lahdessa ongelmat johtuivat itse salista.

      Orkesterin sisääntulo lavalla olevan suuren korokkeen ylitse on nerokas idea. Kukin soittajista esittää pienen melodian omalla soittimellaan. Tästä siirrytään vauhdikkaasti suoraan ensimmäiseen varsinaiseen kappaleeseen, K u n i n g a s k o b r a a n , johon tanssiryhmä tuo mainiosti vauhtia. Konsertin alku onkin K u n i n g a s k o b r a -  ja T a a k s e   t a i v a a n r a n n a n  -tanssiesityksineen kiitettävän vauhdikas. Tämä sitoo onnistuneesti yleisön kiinnostuksen heti alusta alkaen. Yleisöä hemmotellaan tanssiesityksissä mm. harvoin livenä kuullulla P i e n e l l ä   k u l t a i s e l l a   a v a i m e l l a . Näissä esityksissä Arja ja Lahden konsertissa kolmehenkinen tanssiryhmä oli sidottu sopuisasti yhteen niin vaatetuksen ja koreografiankin suhteen.

      Valitettavasti nämä kabareetyyppiset lauluesitykset loppuvat konsertissa lyhyeen. Suuria kaikkien tanssijoiden yhteensovittettuja tanssiesityksiä jää kaipaamaan konsertin alun jälkeen. Konsertti jatkuu Arjan vanhemmasta tuotannosta muodostetulla potpurilla. Varsin huomaamattomasti on konserttiin upotettu myös Arjan aivan uusinta tuotantoa, mutta K u n   i l t a   s a a p u u   k a u p u n k i i n  -levyltä ei ainuttakaan laulua.

      Konsertin valaistus on itsessään niin taiteellinen, että se välillä peittää konsertin esiintyjät. Tällainen kilpailutilanne valaistuksen ja musiikkiesityksen välillä tuo hieman sekavan vaikutelman. Jos kyseessä ei ole valoshow, niin musiikin pitäisi pysyä kyllä koko ajan konsertin pääasiana. Aktiviteettia tuodaan vielä lisää mm. T u u l e n   v ä r i t  -esityksessä, jossa valojen lisäksi yleisölle näytetään kolmen minuutin pätkä uudesta P o c a h o n t a s   I I  -elokuvasta. Esityksessä on liikaa seurattavaa. On valitettavaa, että esiintyjien upea työskentely on asetettu kilpailemaan yleisön kiinnostuksesta yhden konsertin taiteellisimman valoesityksen ja piirroselokuvan kanssa. Näiden neljän tapahtuman, orkesterin, solistin, valaistuksen ja elokuvan täysipainoinen seuraaminen yhtäaikaisesti ei ole yksinkertaisesti mahdollista. - Itse konsertin pääasia, esiintyjät, jäävät piiloon valtaisan valaistuksen ja elokuvan alle. Konsertin heikoin lenkki onkin puolessa välissä, juuri ennen väliaikaa.

      Ensimmäisen puoliskon lopuksi palaa konsertti kuitenkin hetkeksi maanpinnalle, kun Arja ja Fortuna-juhlaorkesterista TIMO, JOUNI, sekä ARI-JUKKA esittävät lavan korokkeella istuen K u k k u l u u r u u ,   m i t ä   k u u l u u  -laulun, jonka Arja esitti lapsena Erkki Junkkarisen 50-vuotisjuhlassa. Arjakin esittää tästä aiheesta tyylillensä uskollisen PITKÄN spiikin, konsertissahan ei ole erillistä kuivaa juontajaa. Monen Arjaan tykästyneen mielestä tällaista ei saakaan olla, sillä Arjan luonteva h ö p i n ä  on konserttien suola.

      Konsertin yleisvaikutelma on hieman sekava - tämä johtuu kokonaisuuden tilkkutäkkimäisyydestä - laulujen kirjo kymmenen vuoden ajalta on pystytty supistamaan hyvin kahteen tuntiin, mutta M a d e t o j a n   k e h t o l a u l u n  ja M e m o r y n  sekoittaminen kevyempien kappaleiden väliin ei vaikuta kovin onnistuneelta. Jälkimmäisellä puoliskolla kuullaan edellämainittujen lisäksi mm.  K u n   m i n u u n   k o s k e t a t  upeana duettona KIMMO GRÖHNIN kanssa. Kokonaisvaikutelma jää siten vähän sellaiseksi, että konsertissa ikäänkuin olisi haettu ja kokeiltu erilaisia tyylivaihtoehtoja jotakin tulevaa koitosta varten.

      Jälkimmäisellä puoliskolla konserttiin tulee lisäksi vaatetoimittaja Serpentiinin mainoksen makua, kun Arja vaihtaa vaatteita rauhattoman usein ja hämmästyttävän nopeasti. Onkohan teatterikokemus Lahdessa tuonut uutta otetta vaatteiden vaihtoonkin? Lisäksi häiritsee se, että vaatetus on loppupuolella melkoisesti ristiriidassa itse esitettävien laulujen kanssa. Jos Memoryyn sopii upea Arjan hoikkaa uumaa korostanut kapea iltapuku, ei se ole enää omiaan musikaalimaailmaan tutustuttaessa Annie mestariampujan  P y s s y l l ä   e i   m i e s t ä   s a a  -esityksessä. Tanssiryhmä on kyllä pukeutunut aivan riittävän symbolisiin villinlännen asuihin ja koreografi on luonut lauluun sopivat koreografian.

      Konsertti päättyy tietenkin E n k e l i n   s i l m i n  -lauluun, jossa Arja perinteisesti pyytää yleisöä laulamaan mukana. Lahdessa loppu venyi, sillä runsaiden kukkalähetysten vastaanottaminen ja tämän jälkeen erityisen liikuttavasti laulettu J o k i n   s i s ä l l ä n i  ja V a l l o i t a n   k o k o   m a a i l m a n  viivyttivät tilaisuuden päättymistä. Osan yleisöistä ollessa jo poistumassa Arja palasi lavalle laulamaan ilman säestystä hienon T u l a   t u u l a n   t u l i t u l i t e i .

      Kehitystä konsertissa on kiertueen aikanakin tapahtunut. Kuulemani tiedon mukaan Lahden konsertin jälkimmäinen puolisko oli hengästyttävän upea myös jo Tampere-talon konsertin nähdeiden mielestä. Itse kutakin konsertin jälkipuolen meno ja meininki hengästytti - show’n vauhti kasvoi sellaiseksi, että pikkuseikat eivät enää häirinneet konserttinautintoa. Pienen tanssiryhmänkin rahkeet oli säästetty konsertin loppuun.

      Konserttisalin lämpiössä ANSSI NYKOPP oli perinteiseen tapaan myymässä juhlakonserttiin liityviä tuotteita. Tuotevalikoima oli kuitenkin tasaisen h a r m a a . Juhlavuoden kiinnostavimmaksi tuotteeksi jää toistaiseksi metallinen avaimenperä, jossa on juhlavuoden tunnusvalokuva.

      Arjaa on kiusannut A-virus koko kiertueen ajan. Tälläkin kertaa oli selkeästi kuultavissa äänen huonontuminen loppua kohti. "Kähinä lisääntyi selvästi", kertoi äänialan ammattilainen EERO ARO, joka oli myös ensimmäistä kertaa kuuntelemassa Arjan juhlakonserttia. Onnistuneen loppuosan vuoksi Arja saa valtaisasti kehuja ja kannustusta lämpiön puolella:

• On kahdenlaisia konsertteja - on sellaisia, jotka huononevat loppua kohti ja sellaisia, jotka paranevat loppua kohti. Tämä kuului niihin jälkimmäisiin.
• Toivottavasti minä myös paranen loppua kohti, toteaa Arja. - Tämä ei tunnu hellittävän ollenkaan. Huomenna on lepopäivä ja sitten Huittisissa, sitten on koko viikko vapaata - en aio sanoa sanaakaan koko aikana.
• S i n ä k ö  et aio sanoa sanaakaan?, epäilee RIITTA KOSKI.
• Niin... Pojat ehdottivatkin jo, että ne teippaisivat roudarinteipillä suuni kiinni!

      Lämpiön nopeahkon halailu- ja nimikirjoitustilaisuuden lopussa kuuli Arja yllättäviä tietoja "merkityksestään":

• Tiesitkö, että yksi tanssijoistasi on kotosin Korisevan kylästä?
• On vai...
• Virpi on kotosin sieltä.
• Niin olikin puhetta, mikä meillä on yhteistä... Se oli siis tämä...
• Tiedätkö mitä se k o r i s e v a  tarkoittaa?
• No, mitä?, kysyy Arja kiinnostuneesti. Vastaus kiinnostaa myös monia kuuloetäisyydellä olevia niin, että aika tuntuu pysähtyvän vastausta odoteltaessa.
• K o r i s e v a  on maanalainen puro. - Sellainen, josta kuuluu vain ääni. Sitten se tulee jostain kohtaa maan pinnalle. Mutta se maanalainen kohta on koriseva. Oletko tiennyt?
• No en, tosi kiva tietää, mitä tarkoittaa. En ole tosiaan tiennyt.
• Näin pitkään on elellyt, eikä edes ole tiennyt mitä itse tarkoittaa.

      Todistamatta vain jäi, mahtaako Korisevan suku olla saanut nimensä tästä samasta luonnonilmiöstä.